Taivasikävää 

Pääsiäisen aikaan kuuluu kaksi peräkkäistä kirkkopyhää, jossa ”tutkaillaan Taivaita”: Ensin otsikolla ”Jumalan kansan koti-ikävä”, johon saat lisätä ”…Taivaaseen”, ja sitten ”Taivaan kansalaisena maailmassa”. Ensin meidät liitetään siis ”Taivasmatkalaisiin”, jotka Jeesuksen yhteydessä tekevät matkaa tästä ajasta Taivaankotia kohti, ja sitten perään, mitä merkitsee, että tehdään matkaa Taivaaseen? 

Molemmat aiheet liittyvät siihen ylösnousemususkoon, jossa Kristus on ylösnoussut, eikä kuitenkaan ole enää ihmisenä joukossamme. Uskomme Ylösnousseeseen ja elävään Herraan, muttemme voi nähdä häntä. Odotamme kyllä vielä näkevämme kerran, ja siksi iloitsemme jo etukäteen tulevasta kohtaamisesta, Taivaissa. Ensimmäisille opetuslapsille tämä merkitsi varmasti suurta ”Taivasikävää”, varmasti elävästä Jeesuksesta jäi kaipuu, mutta meille tähän maailmaan kiintyneille, ei ehkäpä niinkään. 

Keskeistä taivasikävässä on mielestäni juuri ”ikävä Jumalan lähelle”, vaikka ikävän synnyttäjiä toki muitakin: Joku kaipaa kuollutta läheistä, näkeväksi. Toinen väsynyt maailmaamme ja elämäämme täällä. Jollakin on vahvana näky paremmasta, Taivaan ihanuudesta sinänsä. Oli syy mikä tahansa, Taivas määränpäänä on hyvä. Määränpää antaa voimaa ja suuntaa elämälle jo täällä. Taivasikävä kantaa! 

Mielestäni parhaita esimerkkejä ”Taivaan ikävöijistä” ovat vanhat Heränneet. Heidän virsissään (Siionin Virsissä) soi kaiken tämänpuoleisen elämän keskellä ikävä taivaaseen, ja monta kertaa uskonsa oli ”ikävöimistä Jumalan puoleen”. Ei kovin varmaa uskonsuuntaa Taivasta kohti, mutta ikävää ja hiljaista luottamusta, että Kristuksen kanssa tässä eletään ja kenties kerran päästään Kotiinkin. Ei lainkaan elämän tai maailman kielteistä uskoa, vaan päämäärän pitämistä esillä ja silmien edessä. Erityiseen virsi muistutti, piti tiellä ja kertoi uskostaan. 

Pääsiäisilon keskellä ei ole väärin ”ikävöidä”, jos ikävöinnin kohteena on Taivaan ilo ja juhla, jos ikävöinnin kohteena on Taivaaseen astunut Herra Kristus. 

Seppo-pappi 

Juhlapyhät ja vuodenkierto Joulu - aatosta loppiaiseen Pääsiäinen - ilon ja elämän juhla Helluntai - kirkon syntymäpäivä