Uusi virsi Taivaasta 

Löysin uusista virsikirjan lisävihkon virsistä Pyhäinpäivälle ainakin yhden (uuden) virren, 977: "Pyhän kaupungin porteista saavat". Selvästi norjalainen virsi, mutta kuvaa kauniisti kristittyjen Taivasta: Ensinnä siinä on raamatullinen kuva Taivaasta, kaupunkina, jonka porteista pääsemme sisään. Heti toisessa säkeessä on tuttu luontokuva, "vihreistä niityistä" ja "kesäpuutarhasta". Norjalaistenkin taivaskuva muistuttaa "luonnonhelmaa" ja kesä-ilmastoa. Ehkäpä meillä onkin "yhteispohjoismaalainen luonto-taivas" odottamassa?! 

Kolmannessa säkeistössä on sitten käsillä Pyhäinpäivän sanoma Taivaasta: Se on paikka, missä saamme kohdata vielä kerran rakkaamme, poisnukkuneet pyhät. Liitymme Taivaassa myös suurempaan ja kirkkaampaan joukkoon, enkelien ja kaikkien Pyhien kanssa, Paratiisin ilojuhlassa. 

Neljäs eli viimeinen säkeistö paljastaa, mikä Taivaassa on keskeistä: Jumalan kirkkaus Kristuksessa! Raamatun kaikissa taivaskuvissa on yksi keskeinen asia, Jumalan läsnäolo ja Hänen kirkkautensa. Uusi Testamentti lisää tähän, että Kristus on keskus, niin kuin kristityn elämässä niin myös Taivaassa. Ja se valo, jota perille päässeistä loistaa, on Kristuksen kirkkautta, ei kenenkään meidän erinomaisuutta. 

Taivas-kuvien päälle ihminen vastaa aina "ylistyslaululla". Ylistyslaulu on kristittyjen tunnusmerkki jo tässä ajassa, mutta näyttää olevan myös perille päässeitten yhteinen tuntomerkki. kannattaa siis liittyä ylistys-laulukuoroon jo täällä, että osaisi sitten kerran: "Ja he laulaa alkavat, laulaa! Se soi, riemuiten soi!" 

Itselleni on tärkeää luonto, tunnen ikävää rakkaitani kohtaan ja Jeesuksen luo kaipaan useinkin, mutta eniten ilahduttaa, että kerran saan laulaa, sydämen pohjasta! Ehkäpä vielä kerran minunkin lauluni vaihtuu oikeaksi "ylistyslauluksi"! Pyhäinpäivänä ainakin harjoitellaan..., ja ehkäpä silloin on jo Taivaasta läsnä?!

 

Juhlapyhät ja vuodenkierto Joulu - aatosta loppiaiseen Pääsiäinen - ilon ja elämän juhla Helluntai - kirkon syntymäpäivä