Terveiset Lapista

Tämän vuotisena henkilöstökoulutuksenamme lähdimme neljän työntekijän voimin viikoksi Lappiin. Retki oli osa Mikkelin ja Lapuan hiippakuntien diakoniaväen koulutus- ja virkistäytymis-retkeä. Ohjelmassa oli sekä retkeilyä tunturissa, että mietiskelyä, myös Sanan äärellä, ja tietenkin "yhdessä jakamista". Vuotispirtti Enontekiön eteläosassa ja Hetta - Pallas-vaellusreitin vieressä tarjosi majoitus ja meditaatio puitteet.

Totesin useaan kertaa, että uimapaikkamaisema oli kaunein, mitä koskaan olen nähnyt. Länsi-Lapin suurtunturit silmien edessä, tuturipurojen raikkaudessa oli ihana kylpeä. Mielessäni elikin yhdestä hartaushetkestämme kertosäe: "Herra, ole minulle kallio".

Illanhämyssä tunturijono vaikutti jopa pelottavalta seinältä, pelottava se oli myös, kun sitä alkoi kiivetä ylös. Kokeneelle vaeltajalle myös pilvet sen huipulla kertoivat synkästä säästä, sateesta ja tuulesta. Mutta voi se vuori/kallio olla myös määränpäänä ja kohteena kaunis ja jopa iloinenkin. Innolla me aina kiipesimme tunturiin ja siellä pysähdyimme, vaikka joskus tuulikin kovin. Kohtasimme myös kaunista, jopa helteistä ilmaa tunturista, että väliin oli jopa paistattelun tuntua.

Mikä siinä on, että ihminen kaipaa vuorelle/tunturille tai kalliota jalkainsa alle? Vuorelle ihminen on kiivennyt katsomaan avaralle tai lähemmäksi Taivasta. Kalliota ihminen on toivonut jalkojensa alle tai lujaksi perustukseksi asunnolleen. Aina korkeammalle, lähemmäksi Jumalaa. vaikka kiipeäminen tekisikin kipeää tai vaatisi vaivaa, silti kaipaan "Vuorelle, sinun asuntoihisi"!

Kerran kuljimme jopa hiljentyen, eli porukassa mutta hiljaisuudessa. Tekihän se tiukkaa olla seurassa hiljaa, mutta sitäkin enemmän kaipasi perille ja yhteiseen rukoukseen. Usein kiivetessä näkyi myös erilainen vauhti porukan kesken: Toinen jäi joukosta, toinen taas kiirehti liiaksikin. Erilaisia kulkijoita kaikki. Mutta ketään ei jätetty! Hauskaa oli jopa erilaiset eväät matkassa, kun joltain puuttui jopa riittävä vesi, toinen taas raahasi liiaksi omaisuutta repussaan, ja ylämäessä näkyivät sekä puute että liika paino. Perillä "kalliolla" laitettiin sitten evästä jakoon, että kaikille riitti.

Kun viikkomme lopuksi meiltä kyseltiin, millainen Jumala oli kellekin ilmestynyt, hauskin kuva oli ystävän: "Diakonissa makaamassa tunturin huipulla": Kovan kiipeämisen jälkeen saa levätä, Jumalan hyvässä huomassa ja auringon paisteessa, "rauhassa raatamisestaan". Niin tuossa valokuvassa kuin muissakin tuli esiin tunto, että "Jumala on suuri, vahva ja turvallinen" - Hän on kallio, jonka puoleen tahdon kurkottaa.

Vaikka polvi petti ja pohjelihas revähti, jaksan taas vaeltaa...

Seppo-pappi 

Juhlapyhät ja vuodenkierto Joulu - aatosta loppiaiseen Pääsiäinen - ilon ja elämän juhla Helluntai - kirkon syntymäpäivä